Vuosia sitten oli kuuma kesäpäivä ja pidimme kirjaston ulko-ovea auki. Sisään juoksi lumikko! Vikkelä otus meni kovaa vauhtia hyllyjä ylös alas. Sain ajettua sen ulko-ovea kohti. Samalla hetkellä eräs tuttu asiakkaamme, vanha rouva, oli tulossa sisään ja lumikko pakeni ulko-oven ja seinän välissä olevaan rakoon. Lähes kuuro rouva ei huomannut mitään. Kumarruin katsomaan kirskuvaa lumikkoa ja rouva luuli, että kumarsin hänelle − ja kumarsi takaisin. Huusin rouvalle, että varoo lumikkoa. Rouva vastasi hymyillen: ”Kiitos Jouko, minäkin tulin lainaamaan hyviä kirjoja."